Oulun kaupunki ei näe nopeaa laajakaistaa tärkeänä asukkailleen

  Oulun kaupunginhallitus päätti 31.08.2020 hyväksyä laajakaistayhteyksiä selvittäneen kaupungin työryhmän päätösehdotuksen (valmistelijoina kaupunginjohtajan lisäksi projektipäällikkö Heikki Huhmo, kehittämispäällikkö Ari Ylinärä ja kaupungin-insinööri Tapio Siikaluoma). Kokouspöytäkirja päätöksestä löytyy tästä. Tässä kuitenkin äänestämällä hyväksytty kaupunginjohtajan päätösesitys kiireisimmille:

Oulun kaupunki ryhtyy maksamaan paikallisten laajakaistahankkeiden edistämiseksi määräaikaista laajakaistatukea. Päätöksen toimeenpanoa varten varataan tarvittava määräraha henkilöstöresurssia ja laajakaistarakentamisen tukemista varten. Määrärahaa varataan vuosille 2021-2022 yhteensä 500.000 euroa ja tuen tarkat jakoperiaatteet hyväksytetään kaupunginhallituksessa erikseen. Vuoden 2021 määräraha hyväksytään talousarviokäsittelyn yhteydessä. Laajakaistatuen tulokset ja vaikutukset arvioidaan vuoden 2022 loppuun mennessä.

Tuo 500.000 on pieni raha kun sen jakaa Oulun tukea tarvitseville alueille, kahdelle vuodelle ja poistetaan henkilöstöresurssien kulut summasta. Vielä on toki epäselvää kuinka monta henkilöresurssia tarvitaan Oulu Digi:in ja BusinessOuluun ja mitä he käytännössä voivat saada aikaan ilman tukirahaa. Kenties tukirahojen tarkat jakoperiaatteet ja monimutkaisen koreografian tukien hakuprosesseihin? Oulun 1.4  mrd euron budjettiin verrattuna määräraha on sangen vaatimaton. Jopa tämän kesän varastossa olleet 6.7 milj. euron city-pyörät on katsottu selvästi tärkeämpi investoinniksi, vaikka niiden käyttö on suunniteltu vain 10 vuodeksi. Valokuitu olisi ollut investointi vähintään seuraavaksi 50:ksi vuodeksi ja sitä käytetään vuoden jokaisena päivänä erityisesti koronakaranteenissa. 

Päätösesityksen vaihtoehtona olisi ollut myös toteuttaa Matias Ojalehdon (Kesk.) esittämä ja Juha Vuorion (PS) kannattama vaihtoehdon 3b mukainen joko kokonaan tai osin Oulun kaupungin omistama toimija valokuituverkkoinvestointien toteuttamiseksi. Tai vaihtoehtoisesti malli, jossa Oulun kaupunki hakeutuisi  osakkaaksi jo jossakin rajakunnassa toimivaan kuituyhtiöön, joka toteuttaisi hankkeen. Ja lisäksi toki haettaisiin laajakaistaverkkojen rakentamiseen osoitettuja avustuksia, kuten naapurikunnissakin on tehty. Esitys on myös hyvin perusteltu päätösdokumentissa.

Tämä Ojalehdon/Vuorion esitys kuulostaa kyllä hyvinkin järkevältä  ja käytännölliseltä vaihtoehdolta valokuituasioissa valveutuneen kaupunkilaisen kannalta. Kaupunginhallituksen enemmistön mielestä erittäin valitettavasti ei.

Ilmeisesti asiasta on keskusteltu kh:ssa huolellisesti, jonka jälkeen pj. Mirja Vehkaperä (Kesk.) esitti Ojalehdon (Kesk.) kannattamana asian pöydällepanoa, jolloin asiaan olisi voitu palata hieman myöhemmin kun tietoisuus paranee. 

Pöydällepanoa kannatti viisi (5) jäsentä:

• Matias Ojalehto (Kesk.)
• Mirja Vehkaperä (Kesk.)
• Juha Huikari (Kesk.)
• Juha Vuorio (PS)
• Latékoé Lawson Hellu (Vihr.)

Käsittelyn jatkamista kannatti kahdeksan (8) jäsentä:​​​

• Jaana Isohätälä (Vihr.)
• Tuija Pohjola (SDP
• Tanja Tiainen (SDP)
• Mikko Raudaskoski (Vas.)
• Hilkka Haaga (Vas.)
• Jarmo J. Husso (Kok.)
• Sami Pikkuaho (Kok.)
• Hanna Haipus (Kok.)

Käsittelyä päätettiin siis jatkaa äänin  8 - 5.

Seuraavaksi suoritettiin äänestys Ojalehdon muutosesityksen ja kaupunginjohtajan esityksen välillä. Matias Ojalehdon esitys sai viisi (5) ääntä:

• Matias Ojalehto (Kesk.)
• Mirja Vehkaperä (Kesk.)
• Juha Huikari (Kesk.)
• Juha Vuorio (PS)
• Latékoé Lawson Hellu (Vihr.)

Kaupunginjohtajan esitystä kannatti kahdeksan (8) jäsentä:​​​

• Jaana Isohätälä (Vihr.)
• Tuija Pohjola (SDP
• Tanja Tiainen (SDP)
• Mikko Raudaskoski (Vas.)
• Hilkka Haaga (Vas.)
• Jarmo J. Husso (Kok.)
• Sami Pikkuaho (Kok.)
• Hanna Haipus (Kok.)

Joten kaupunginjohtajan päätösesitys hyväksyttiin sellaisenaan äänin 8-5.  Onneksi ei kuitenkaan yksimielisesti ilman äänestyksiä. Toivoa siis on. Pitää vain saada lisää ajan hermolla olevia valtuutettuja kaupunginhallitukseen ja -valtuustoon.

On kuitenkin selvää, että esimerkiksi VR (Virtual Reality) perustuvia etäpalveluja kannattanee kehittää tulevina vuosina jossakin muualla kuin Oulussa, koska täällä potentiaaliset käyttäjät eivät voi niitä käyttää. Parin kolmen vuoden sisällä 360º  8kx8k VR videosovellukset vaativat 160Mbit/s tasaista nykimätöntä nopeutta ja mahdollisimman lyhyitä viiveitä. Samassa taloudessa voi lisäksi olla useita 160Mbit/s yhteyttä käynnissä, joten esim. 1000Mbit/s nopeus on nopeasti käytetty. Moniko kaupunginhallituksen nykyisistä jäsenistä on kokeillut uusimpia VR laitteita? Uskoisin, että ajatushorisontti siirtyisi hieman kauemmaksi, jos kokeilisivat.

Herää kysymys, mikä johti näin näköalattomaan päätökseen?  Oliko päättäjillä oikea tieto käytettävissään päätöksentekohetkellä? Vai oliko vain säästöt mielessä? Kaupungin johdolla ainakin oli. Monen kohdalla päätös on lienee osittain perustunut myös kaupungin laajakaistatyöryhmän raporttiin (Oulun Digi ja BusinessOulu), joka toteaa tilannekuvassaan seuraavaa:

Kiinteän laajakaistan saatavuus on Oulussa valtakunnallisesti
kärkiluokkaa: vuoden 2019 lopussa vähintään 100 Mbit/s yhteys oli
saatavilla 87 % kotitalouksista. Valtakunnallisesti vähintään 100
Mbit/s laajakaistasaatavuus on 64 %.

Jälleen kerran tuosta tiputettiin pois se tosiasia, että EU:n tavoitteena on saada kaikille kansalaisille asuinpaikasta riippumatta vuoteen 2025 mennessä vähintään 100 Mbit/s yhteys, joka on laajennettavissa 1000 Mbit/s ja yli. EUn tarkoitus on mahdollistaa tällä tavoitteella datatalous ja Euroopan pysyminen kehityksessä mukana. 

Lisäksi,  kaupungin laajakaistatyöryhmä oli taas tilannut raportin konsulttiyhtiö Sitowise:ltä, joka on yhdyskuntatekniikkaan erikoistunut firma, kenties ei kuitenkaan tietoliikenteeseen ja tietoliikenteen sovelluksiin. Raportti löytyy tästä. Montakohan henkilötyökuukautta tuon rustaamiseen on mennyt ja paljonko maksoi? Kaikki raportin tiedot löytyy julkisista lähteistä, joista ne on myös otettu. 

Laajakaistalla ja nopealla laajakaistalla on eroa, tuo 87%:n saatavuus on täysin teoreettista hölynpölyä ja suurin osa siitä ei veny mitenkään edes 1000 Mbit/s. Operaattorit kauppaavat häpeilemättä kaapeli-TV liittymiä valokuituliittyminä, koska ko. liittymissä valokuitu tulee yleensä vain alueen jakokaappiin, josta data sitten jaetaan taloihin koaksiaalikaapelilla, siis kuparikaapelilla. Näillä kaapeleilla päästään tyypillisesti vain 300 Mbit/s  nopeuksiin riippuen kaapelivedon pituudesta ja kunnosta.  Lähetysnopeus asunnosta verkkoon päin rajoittuu 100 Mbit/s. Sitä suuremmilla nopeuksilla fysikaaliset faktat tulevat vastaan yksinkertaisesti.

Lisäksi, jotta 100Mbit/s  lukuun päästäisiin, on siinä käytetty myös harvemmin asuttujen alueiden 4G liittymien teoreettista maksiminopeutta. Samalla unohdetaan, että sitä teoreettista maksiminopeutta on jakamassa monta käyttäjää tukiasemien ympärillä. Se näkyy esimerkiksi netin hidastumisena eri vuorokauden aikoina. 

Langattomat 4G ja 5G, eikä kuparikaapelit eivät pysty täyttämään oikean valokuidun paikkaa mitenkään. Niistä vain loppuu kapasiteetti vaikka mitä tekisi. Eikä siihen mene  montakaan vuotta. 

Valokuidulla rikotaan datanopeus - maailmanennätyksiä jatkuvasti. 1000 Mbit/s on vasta pieni murto-osa valokuidun tunnetusta kapasiteetista. Nokia Bell labs julkaisi 2020 maaliskuussa uutisen kokeesta, jossa dataa kulki jo 1.52 Tbps (eli 1 520 000 Mbit/s) yli 80 km matkan yleisesti käytössä olevassa yksimuoto-valokuitukaapelissa. Luku näyttää nyt naurettavan ja tarpeettoman suurelta, mutta näyttääkö enää 10 - 20 vuoden päästä?

Koko Suomen tasolla tilanne näyttää todella huonolta valokuidun suhteen verrattuna muuhun Eurooppaan vuonna 2018.  Alla Euroopan valokuituliittymien määrä talouksissa. Sininen palkki FTTH (Fiber-To-The-Home) tarkoittaa aitoa suoraa valokuituliittymää talouteen ja punainen FTTB (Fiber-To-The-Building) tarkoittaa valokuitu rakennukseen, josta se sitten jaetaan esimerkiksi kerrostaloasujien kesken. Eli kuvasta pitää tarkastella nimenomaan sinistä palkkia. Suomella se on ollut vain n. 5% vuonna 2018, esimerkiksi Espanjassa luku on ollut 45%. Huomattavaa ja hieman erikoista on, että perinteiset varakkaat läntiset teollisuusmaat, kuten Saksa ja Englanti laahaavat pahasti jäljessä. Kun taas esimerkiksi Portugalissa on ollut lähelle 40%:n penetraatio, Bulgariassa 30% ja Valkovenäjälläkin 25%. Kehitetäänkö nopeaan laajakaistaan perustuvat sovellukset  jatkossa noissa maissa?

Tämmöistä tällä kertaa, näillä pelimerkeillä emme voine odottaa merkittävää apua kaupungilta  Pikkaralan alueen valokuidutuksen suhteen.  Operaattoreita alue ei tunnetusti kiinnosta. Mutta yritetään keksiä jotakin, ei tämä nyt ihan näinkään voi mennä. Ainakin alkajaisiksi voimme äänestää valtuustoon laajakaistamyönteisiä valtuutettuja. 

Niin lähellä mutta entistäkin kauempana. Kuvassa Muhoskuidun verkon pää tulpattuna Oulun rajalle Hangaksentien ja Viskaalintien risteyksessä.